Hapanjuuri leivontaa

Innostuin monen muun tavoin hapanjuuresta tänä keväänä. Juureen tehty leipä on vatsa ystävällinen, koska leipä kohoaa luonnollisen käymis prosessin myötä. Lisättyä hiivaa ei käytetä lainkaan. Itse otin alun kaupan ruisleivästä ja aloin siitä kasvattamaan juurta. Löysin hyvä ohjeen Vaasan leipomoiden julkaisemasta jutusta netistä. Lisäksi kokeilin myös vaalean hapanleivän tekoa. Se onkin mielenkiintoinen prosessi taikinan taitteluineen päivineen. Laitan alle muutaman kuvan ruisjuureen tehtävän leivän vaiheista.

Voin suositella juureen tehtyä ruisleipää. Hyvät puolet siinä on ainakin nämä: Juureen leivottu leipä säilyy todella pitkään tuoreen veroisena, leivän maku on loistava ja voit muokata sitä omaan makuun sopivaksi lisäämällä suolaa, leseitä tai siemeniä. Itse käytän hienoa merisuolaa. Suurin plussa on vatsalle ystävällinen koostumus. Tämä leipä ei turvota. Toki miinuksena löytyy myös puolia: Juuren kasvatus ensimmäisellä kerralla alusta asti kestää noin viikon ja kohotukset ovat myös hitaampia kuin hiivalla kohottaessa. Jos ei ole leivän kanssa hätäinen niin kannattaa kokeilla. Juurta otetaan talteen seuraavaa kertaa varten kuivattamalla tai ottamalla 50-100g:n hyvin jauhotettu pallo muovipussiin jääkaappiin. Jääkaapissa juuri säilyy n.2 viikkoa ja kuivattamalla vaikka vuosia.

Ihana kesäkuu

Miten ihanalta eilinen lämmin päivä tuntuikaan. Öljysin eilen mökillä laiturin, portaat ja terasseja. Suhteellisen vähällä vaivalla tulee liki uuden näköistä.

Minua ilahduttaa aina keskuussa tämä ihana valkoinen luonnon kukka. Olen antanut sen levitä rauhassa.

Nyt uutena juttuna mökille laitettiin lava mansikoille. Ensin poltin lavan pinnan ja sitten öljysin lavan. Ennen mullan laittoa laitoin pohjalle katekankaan ja reunoille patolevyn. Näin kostea multa ei lahota lavaa ja maasta ei kasva rikkaruohot mullan sekaan. Mehän ei tietenkään olla aina vahtimassa mansikoita niin mieheni teki tuollaisen kannen lavan päälle. Nyt aurinko ja vesi pääsee lavaan, mutta linnut ja jänikset jää ulkopuolelle. Suuria määriähän tuohon pieneen lavaan ei mahdu kasvamaan , mutta suut varmasti saadaan makeaksi.

Ihan pakko kehua näitä siperianunikkoja. Nämä kukkii todella pitkään ja kylväytyvät itse lisää. Viihtyvät aurinkoisessa paikassa jopa melkein sorassa. Kivikkoryhmään oivallinen kasvi. Kylvin nyt sitä kivireunukseen kasvamaan joten varmaan syksyllä kukii uudet tai ensi kesänä viimeistään. Yhdestä pienestä pussista saa paljon tätä lisättyä ja syksyllä jos kerää siemenkodat niin saa ilmaiseksi lisättyä mielin määrin.

Yllä olevassa kuvassa on Eija niminen alppiruusu. Aivan ihana kukinto. Muistuttaa omasta mielestäni jonkin verran orgidean kukintoa. Ihanat työkaverini olivat sen hankkineet minulle yllätykseksi. ❤️